Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Pikaiset säännöt:

 

~Autohittaus pienissä määrin sallittu

~Laita puhe lainaus merkkeihin "näiden sisään"

~Ajatus joko *näiden sisään* tai piilotettuna tekstiin

 

Tapahtuu

Jokiklaanin ja Myrskyklaanin reviireille on noussut tulva vesi. Pähkinätassu on jäänyt väliaikaisesti Jokiklaaniin tulvan takia.

 Sää

Meillä täällä on nyt IRL ajan mukaisesti hiirenkorva. Lunta on hiukan joissain paikoin, mutta todella harvassa. Riista alkaa kerääntyä ulos. Aurinko alkaa paistaa ja lämmittää.

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

31.08.2017 10:59
>>skip Pyökin ja Kullan juttelut <<

Lähden Kultatassun luota hiukan aikaisemmin kuin yleensä, sillä minun putää nukkua. Huomenna täytyy keskittyä koulutukseen, ja seuraavan yön nukun normaaliin tapaan oppilaiden pesässä. En ole nukkunut siellä kokonaista yötä varmaankaan kuuhun. Hipsin sisään leiriin, ja suoraan oppilaiden pesään.
"Kävin vain kävelyllä", kuiskaan, siltä varalta, että joku oppilas on hereillä. Vastausta ei kuitenkaan kuulu, joten astelen omalle paikalleni, ja käperryn keräksi. Pohdin Kultatassua ja meidän salaisia tapaamisiamme. On hakalaa nähdä öisin, mutta emme me voi oikein auringon huipun aikaankaan istua rajalla juttelemassa. Jospa Kultatassu muuttaisi Varjoklaaniin? Klaanimme on huippu, vaikka osa on hiukan ärtsy uusille kissoille. Varjotähti saattaisi hyväksyä hänet, ja joku varmasti tarkkailisi häntä, kunnes kaikki luottaisivat häneen... mutta ei hän halua varmaankaan oerhettään hylätä, tai sisaruksiaan - jos niitä on. Miksi elämän pitää olla näin hankalaa? Kynsin sammalta, ja suljen silmäni.

"Pyökkitassu! Ylös ja ulos!" Fasaanipilkku kailottaa. Muut oppilaat ovat ilmeisesti heränneet, tai sitten Fasaanipilkku haluaa varmistaa ikimuistoisen herätyksen kaikille. Avaan silmäni, ja nousen vaivalloisesti ylös. Minua huimaa, ja kävelen jossain horroksessa mestarini luo. Seison hetken tuijottaen tätä, ja kaadun sitten maahan...

Herään, ja nään aivan kirkkaasti. Joku retuuttaa minua kovaa vauhtia kohti parantajan pesää. Sorasydän tulee ulos, ja tutkii minua. Hän antaa nopean analyysin: "Perus univaje, ei mitään vaarallista. Jätä hänet päiväksi tänne, niin illalla hän on tolpillaan." Sorasydän tunkee kuononu eteen jotain siemeniä, ja enempiä ajattelematta hotkaisen ne. Minua alkaa väsyttää aivan tajuttomasti, ja suljen silmäni.

Avaan silmäni, ja Sorasydän alkaa heti pommittaa minua kysymyksillä.
"Millainen olosi on? Toin sinulle sisiliskon, syö se, ja illemmalla voit lähteä rajapartioon. Yöllä nukut kunnolla, tai et hatjoittele kuuhun! Tunnetko jäsenesi? Kuuletko kunnolla? Entä näkösi?"
"Olen kunnossa", vakuutan, ja kurottaudun kohti sisiliskoa. Se on aivan tuore; vihreä nahka on melkein puhdas, vain kaulassa on hiukan verta. Häntäkin on paikallaan. Yksi maailman rasittavimmista asioista on, kun nostaa tuoresaaliskasasta sisiliskon, jolla ei ole häntää. Se pitää penkoa jostain kasan uumenista. Hotkaisen sisiliskon muutamalla haukulla, ja alan nousta istumaasentoon, Sorasydämen katsellessa vierestä. Alan sukimaan sekaista turkkiani, joka on aivan takussa. Kun vihdoin ja viimein turkki on taas sileä, Sorasydän toteaa: "Fasaanipilkku halusi että tulet tänään partioon." Parantaja näytti paheksuvalta. En välittänyt, vaan kiitin, ja astelin ulos parantajan pesästä. Fasaanipilkku köllöttää aukiolla, ja kiiruhdan hänen luokseen.
"Olen valmis", ilmoitan.
"Oikein hienoa", Fasaanipilkku kehrää, ja alkaa keräämään partiota.

"Me menemme Myrskyklaanin rajalle", Fasaanipilkku ilmoittaa. Nielaisen hiukan, mutta nyökkään terhakasti. Partio ottaa suunnan kohti rajaa, ja kiihdyttää vauhtia hurjasti. Laukkaan heidän perässään, ja nautin pehmeästä maasta tassujen alla. Tuuliklaanilaisia mahtaa ärsyttää heinikot ja punkit!

Vähän ennen rajaa hidastamme. Klaaniemmen välit eivät ole juuri nyt hyvät, ja muut klaanit väittävät varjoklaanilaisia nyreiksi. Joskus joku oli ollut sitä mieltä, että käyttäydymme kuin koko maailma olisi meitä vastaan. Hopeaseitti kertoi minulle kaikkea tälläistä kun olin pentutarhassa. Parempi antaa itsestään varautunut vaikutelma, niin kukaan ei ainakaan tule utelemaan mitään. Astelemme partion kanssa aivan rajan tuntumaan. Astelemme juuri ja juuri omalla puolellamme. Pysähdymme kuin seinään, kun pusikosta kuuluu rapinaa. Pörhistän karvojani hiukan. Myskyklaanin partio astelee rajan luo. Silmäilen partiota epätoivoisesti, toivoen, että Kultatassu olisi siellä.

//Kulta ehkä?

Nimi: Tuuttifluutti

26.07.2017 21:21
Kultatassu, Myrskyklaani

Loikin leiriin niin nopeasti kuin pääsin. Onneksi tullessani leiriin kukaan ei ollut virlä hereillä. Astelin oppilaiden pesään ja käperryin yrittäen saada unen päästä kiinni.

Lähes heti kuin nukahfdin Rsukahännän kajautus herätti minut, "Kultatassu! Menemme nyt saallistamaan!" Hän maukaisi. Nousin huterasri pesässä pystyyn ja tassutin ulos pesästä. Seurasin mestarianiulos leiristä.

"Katso Kultatassu, tuolla on hiiri. Siellä on myös hiiren kolo." Ruskahäntä selosti. *Kyllä minä tiedän... Onhan minulla silmät päässä.*Mutisin mielessäni. "Yritä napata mahdollisimman monta hiirtä." Mestarini maukui. Nyökkäsin. Lähdin hiipimää hiiriä kohti aluskasvillisuudessa. Kun olin tarpeeksi lähellä, jännitin lihakseni loikkaan. Koikkasin sukraan hiiren päälle, upotin kynteni nopeasti hiireen joka kuoli lähes välittömästi. Sutten menin koukkimaan hiiriä hiiren kolosta.

Olin saanut neljä hiirtä. Ruskahäntä asteli luokseni, "Ihan hyvin... Mutta jos olisit ollut olisit saanut ne kolme pakoon päässyttä hiirtäkin." Hän maukui. *No kiva tietää.* ajattelin vihaisesti, eikö se rittänyt että sain yli puolet? "Nyt palataan leiriin." Ruskahäntä maukui. Lähdin mestarini perässä kohti leiriä.

Illan tullen istuin rajalla odottamassa Pyökkitassua. Pian hän olikin jo rajalla. "Pyökkitassu!" Hudahdin hiljaa. Kolli nuolaisi poskeani ja kehräsin. "Kuule Kultatassu..." Katsoin kollia kysyvästi istuen kun kolli katsoi maata ja siirteli tassujaan. Kuuntelin rauhassa kollin ehdotuksen. *Mitä sotureina? Haluisin olla kanssasi tästä hetkesä lähtien en vasta soturina!* maukaisin mielessäni. Nyökkäsin kollille. "Hyvä idea." Kehräsin koskettaen kuonollani kollin kuonoa. Katsoin kollin upeisiin silmiin. *En ole varma lystynkö ikinä kertomaan kuinka paljon sinua rakastankaan...* kehräsin hiljaa. Painoin pääni kollin leuvan alle.

//Pyökkitassu? <3

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

19.07.2017 16:43
"Pystytkö nukkumaan kanssani tämän yön rajalla?" Kultatassu kysyi. En vastannut heti.
"Voin", päätin, ja kehräsin.

"Liskonjätökset!" sähädin.
"Mitä?" Kultatassu kysyi. Viitoin hännälläni kohti taivasta. Aurinko oli nousemaisillaan. Hyvästelin Kultatassun nopeasti, ja kiiruhdin leiriin "nukkumaan" juuri parahiksi ennen muiden oppilaiden heräämistä.
*Minun todella pitäisi keskittyä enemmän koulutukseeni*, mutisin itselleni. Pian Fasaanipilkku ilmestyi oppilaiden pesän ovelle.
"Pyökkitassu", mestarini kuiskasi. Räpyttelin silmiäni, ja kampesin itseni pystyyn. Mestarini heilautti häntäänsä, ja seurasin häntä ulos.
"Olen ilmoittanut meidät metsästyspartioon. Opetan sinulle sammakon metsästystä", Fasaanipilkku lupasi. Nyökkäsin hänelle.

"Tuolla on yksi iso", Fasaanipilkku kuiskasi hiljaa, ja viittoi hännällään.
"Mene tuon kosteikon lähelle valmiina ottamaan se kiinni", mestarini neuvoi. Hiivin sammakon taakse, ja painauduin maata vasten. Fasaanipilkku hiipi kohti sammakkoa. Ja hyökkäsi. Sammakko livahti juuri ja juuri pakoon, joskin arvelin Fasaanipilkun luovuttavan nappausvuoron minulle. Sammakko loikki suoraan kohti minua. Heilautin tassuani, ja vahingoitin sammakkoa niin, että sen loikkiminen hidastui. Fasaanipilkku syöksyi tappamaan sammakon.

Hiivin varjoissa kohti rajaa. Kultatassu odotti jo minua.
"Pyökkitassu!" Kultatassu huudahti hiljaa. Nuolaisin tämän poskea.
"Kuule Kultatassu..." naulitsin katseeni maahan ja siirtelin tassujani nurmikolla, "meidän kummankin pitäisi varmaan keskittyä enemmän koulutukseemme. Jos tapaisimme joka toinen yö, me voisimme keskittyä soturiksi pääsyyn. Kun olemme sotureita, kaikki saadaan varmasti järjestetyksi." Nostin katseeni Kultatassuun.

//Kulta?;) tuli vähän uutta juonikuvioo cx

Nimi: Tiikeritassu, Taivasklaani

17.07.2017 12:34
Säpsähdän hereille vieraasta paikasta. Pörhistän turkkini jokaisen karvan tikkusuoraksi. Missä oikein olen? Hetken pälyiltyäni ympärilleni, muistan kaiken. Eiliset tapahtumat muistuvat kirkkaana mielessäni. Uusi nimi. Hah, ei enää Utua! Siloitan turkkini, ja nousen ylös. Suin hetken itseäni. Ja teen samalla silmään pistävän huomion. Kukaan muu ei ole hereillä! Eivätkö klaanikissat herääkään aikaisin ja valvoneet reviiriään koko päivän ajan? Aurinkohan on nousemaisillaan! Kummastuneena kävelen ulos. Katselen aukiolla ympärilleni. Mitäh?? Kukaan muu ei ole hereillä? Kummastuneena suunnistan riistantuoksun perässä hassun näköiselle kasalle, jossa on lintuja ja pari hassua oravaa. Nappaan toisen oravista, ja isken hampaani siihen. Popsin oravan nopeasti, ja istahdan sitten varjoihin. Auringon noustua ensimmäiset kissat alkavat heräillä, ja se Koivuturkki-niminen kolli alkaa huutaa nimiä ja käskyttää heitä metsästämään ja partioihin. Suurin osa kissoista tervehtii minua ystävällisesti, mutta osa kävelee ohitseni tyynesti. En välitä heistä, vaan käännän katseeni päällikön pesää kohti. Pian Taivastähti astelee ulos pesästä, vaihtaa pari sanaa Koivuturkin kanssa ja tulee sitten luokseni.
"Oletko valmis?" mestarini kysyy. Nyökkään innoissani. Minun on pakko oppia kaikki klaaneista!
"Aloitetaanpa ensin omasta klaanistamme. Vaikkapa nimistä. Tiedätkö jo jotain niistä?" Taivastähti aloittaa kysymällä minulta kysymyksen.
"Öö.. no oppilailla on ainakin tämä -tassu nimessä... ja onko kaikilla päälliköillä -tähti?" takeltelen.
"Oikein. Pennuilla on -pentu pääte, ja sotureilla, parantajilla, klaaninvanhimmilla ja kuningattarilla on mikä tahansa pääte, paitsi -pentu, -tassu tai -tähti", mestarini selostaa. Nyökkään lyhyesti.
"Siinäpä ne nimet taisivat ollakin. Tiedätkö ketä ovat parantajat?" Taivastähti aloittaa uuden aiheen.
"En kai?" sanon epävarmasti.
"Parantajat hoitavat vammoja, tulkitsevat enteitä ja käyvät aina puolenkuun aikaan Kuukivellä", mestarini selittää. Nyökkään hitaasti.
"Entä ovatko pennut yksin? Taistelevatko soturit niin kauan kunnes kuolevat?" ihmettelen.
"Eivät pennut ole yksin. Kuningattaret hoitavat niitä. Kun pennut muuttavat oppilaiden pesään, kuningattaret eli emot muuttavat sotureiden pesään", Taivastähti kehrää, "ja mitä vanhoihin sotureihin tulee, he muuttavat klaaninvanhimpien pesään. He kertovat tarinoita oppilaille ja pennuille. Heidän sammalentensa vaihtaminen ja punkkien nyppiminen kuuluu oppilaiden tehtäviin."
"Selvä", vastaan.
"Luulenpa että voimme lähteä kiertämään reviirin rajoja. Selostan samalla sinulle hiukan soturilakia", päällikkö päättää.

"Tässä menee Myrskyklaanin raja. Rajan ylittäminen on vastoin soturilakia, ellet ole matkalla Kuukivelle tai muuten menossa keskustelemaan toisen klaanin kanssa", mestarini selostaa. Seuraan tarkkaavaisena ympäristöäni, ja yritän painaa kaikki rajamerkitja Myrskyklaanin hajun mieleeni. Outo haju Myrskyklaanilla! Erilainen kuin Taivasklaanin!

"Muista, että klaani täytyy ruokkia ensin, paitsi jos kyseessä on rajapartio. Metsästyspartiossa EI saa syödä. Riista pitää viedä klaanille, ja sitten vasta saa ottaa", Taivastähti selittää. Kierrämme vielä reviirin toisen reunan, ja Taivastähti selittää samalla muut soturilain kohdat. Nyökyttelen, ja yritän muistaa kaiken. Lopulta Taivastähti toteaa myötätuntoisena, että minulla on enemmän opittavaa, koska en ole klaanisyntyinen, vaan erakko. Lopulta raahaudun takaisin oppilaiden pesään, hiukan pökerryksissä tästä tiedon määrästä.

Nimi: Sumutassu, Jokiklaani

13.07.2017 21:53
"Eikö meidän pitäisi kertoa Myrskyklaanille?" kysyin Täpläkarvalta varovaisesti.
"Kertoa mitä?" mestarini kysyi etsiessään yrttejä varastoistaan. Tai sitä mitä niistä oli jäljellä.
"Kertoa, että Pähkinätassu on täällä", yritin. Tämä keskustelu käytiin aina, kun kilpikonnakuvioinen(mä en siis oikeesti muista minkä värinen Pähkinä on..) oppilas harjoitteli Jokitähden kanssa. Tälle oli opetettu jo muutamia Jokiklaanin taisteluliikkeitä, mikä huolestutti osaa klaanista. Heidän mukaansa Pähkinätassu voisi käyttää niitä Jokiklaania vastaan, tai opettaa muille Myrskyklaanilaisille. Mutta olisi aika epätodennäköistä, että Myrskyklaani hyökkäisi Jokiklaaniin, tai toisinpäin. Eikä Pähkinätassu olisi niin halpamainen. Olimmehan ruokkineet tätä jo melkein kuun.
"Noniin, mihin vesiminttua käytetään?" Täpläkarva aloitti tenttaamisen.
"Vatsakipuun, myös katajanmarjat toimivat. Katajanmarjat auttavat myös hengittämisessä, samoin leskenlehti. Leskenlehti auttaa pentuyskässä, ja siitä voi valmistaa tahnaa halkeilleisiin polkuanturoihin. Polkuanturoihin kelpaa myös siankärsämö salva, tai hierakka. Siankärsämö myrkkyjen poistamiseen. Hierakka naarmuihin. Haavoihin kehäkukkaa tai kultapiiskua", luettelin sujuvasti.
"Oikein hyvä", Täpläkarva kehräsi, "entäpä mihin karhunlaukkaa käytetään?"
"Ööö... ampiaisin pistoksiin?" ehdotin.

"Kerrataanpa vielä", Täpläkarva ehdotti.
"Mitä käytän, Pähkinätassu sairastuu viheryskään?"
"Kissanminttua, ja pitää juoda viileää vettä. Kuumeeseen voisi käyttää laventelia", luettelin.
"Ei käytetä laventelia viheryskään, mieluummin päivänkakkaraa. Ja mitä voi käyttää jos ei ole minttua?" Täpläkarva kysyi.
"Öö... en tiedä!" huudahdin.
"Härkkiä, mutta se ei ole niin tehokasta. Olenko jo kertonut sinulle mykyllisistä kasveista?" Täpläkarva kysyi.
"Yhdestä", vinkaisin nolona. Miksi en osannut mitään?
"No, kerrohan minulle siitä", Täpläkarva komensi.
"Marjakuusen marjat; niin myrkyllisiä että niitä kutsutaan kuolonmarjoiksi. Yksikin riittää tappamaan pennun tai klaanin vanhimman. Verenpunaisia, näyttävät herkullisilta", muistelin, mitä Täpläkarva oli kertonut.
"Hienoa", Täpläkarva totesi.

"Miten harjoituksesi menivät?" kysyin Pähkinätassulta, ja nakkasin tälle puolet oravastani. Riistaa oli niukasti, mutta siltikään osa ei suostunut syömään oravia ja hiiriä.
"Mieluummin näännyn nälkään", oli Kukkakäpälä todennut.
"Hyvin", Pähkinätassu totesi, ja repäisi palan oravasta. Näykin hetken omaa osuuttani. Nyrpistin nenääni joka kertaa, kun maistoin väkevää lihaa. Lopulta nakkasin omankin osani Pähkinätassulle.
"Ole hyvä. Olen samoilla linjoilla Kukkakäpälän kanssa. En voi syödä tuota", sanoin hiukan pahoittelevasti.

//joo en kerenny kirjottaa pitkää...

Nimi: Tuuttifluutti

25.06.2017 14:36
Kultatassu, Myrskyklaani

Loikin leiristä ulos, *Nyt tuli myöhäinen lähtö!* ajattelin. Yleinsä olin lähtenyt paljon aikaisemmin. Loikin niin nopeasti kuin pystyin.

Pian olin rajalla. Pyökkitassu oli lähtemässä, katkaisin oksan ja tämä jähmettyi. Tulon esiin. "Anteeksi tulin pahasti myöhässä!" Maukaisin pahoillani. Hymyilin kollille ja menin istumaan kollin vierelle. "Pystytkö nukkumaan kanssani tämän yön rajalla?" Kysyin kehräten ja nojasin kolliin.

//Pyökkitassu? <3

Vastaus:

4Kp

Pyryli

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

23.06.2017 09:09
"Milloin lähdetään?" kuulen Lehvätassun utelevan.
"Nyt", Fasaanipilkku toteaa. Lihakseni tuntuvat olevan täynnä voimaa, ja tuntuu kuin voisin nitistää Myrskyklaanin soturin yhdellä käpälän heilautuksella.

"Juuri noin!" Pilvitaivas kehaisee Lehvätassua. Syljen suustani sammalta, sillä Lehvätassu on juuri kampannut minut.
"Ei ollut reilua!" protestoin, "sinun piti syöksyä päin kylkeä, ei kampata minua!"
"Sanoin Lehvätassulle, että kamppaa sinut, sillä halusin nähdä, osaisitko puolustautua yllättäen tulevaan liikkeeseen", Fassanipilkku myhäilee. Murahdan hiukan. Mielestäni liike oli ollut epäreilu, eikä se reiluksi muuttuisi millään. Tähän kohtaan voisi sopia se sanonta jota Hopeaseitti aina hokee; "Raidallinen kissa ei voi vaihtaa raitojaan pilkuiksi."
"Huhuu! Maa kutsuu Pyökkitassua!" Lehvätassu huhuilee.
"Häh, mmitäh?" soperran.
"Niin että miten olisi harjoitustaistelu?" Lehvätassu toistaa ilmeisen kyllästyneen näköisenä kysymyksensä.
"Joo!" hihkaisen, ja Lehvätassu pudistelee päätään viikset väpättäen. Naaras laskeutuu ikäänkuin vaanimisasentoon. Mittailemme toisiamme hetken, ja lopulta loikkaan. Lehvätassu väistää ja loikkaa selkäni päälle. Käännähdän ympäri ja potkaisen häne pois. Lehvätassu lysähtää maahan, ja ennenkuin hän ehtii reagoida, litistän hänet maata vasten. Lehvätassu kuitenkin livahtaa altani pois, ja jysähtää pian kylkeäni päin. Kun tätä samaa rataa on jatkunut jonlin aikaa, mestarit pysäyttävät meidät.
"Noniin, riittää", Pilvitaivas ulvaisee, ja minä ja Lehvätassu jähmetymme.

Kuunsäteet väreilevät turkillani. Istun paikallini pensaan varjoissa. En nähnyt Kultatassua. Olin jo lähtemäisilläni leiriin, kun jossakin rasahti oksa. Jähmetyin paikoilleni.

//Kulta? :D

Vastaus:

19Kp

Pyryli

Nimi: Lehvätassu, Varjoklaani

20.06.2017 09:36
"Voin käydä kysymässä mestariltani käykö se," tarjouduin kun kuulin että minulla oli mahdollisuus päästä taisteluharjoituksiin. Kun Fasaanipilkku nyökkäsi, lähdin oppilaiden pesästä.
Kun vilkaisin taivaalle, huomasin että se oli pilvinen eikä aurinkoa näkynyt. Huomasin myös että mestarini tassutteli juuri ulos sotureiden pesästä. Kipitin hänen luokseen ja kysyin: "Voimmeko mennä Fasaanipilkun ja Pyökkitassun kanssa taisteluharjoituksiin?" "Käyhän se", mestarini sanoi ja haukotteli. *Hienoa!* Huudahdin mielessäni kun johdatin mestariani kohti Pyökkitassua ja hänen mestariaan jotka olivat tulleet ulos oppilaiden pesästä.
"Milloin lähdetään?" Kysyin heiltä kun pääsimme kuuloetäisyydelle.

//Pyökki?

Vastaus:

7KP

Pyryli

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

13.06.2017 08:15
"Mukava nähdä taas!" naukaisin Kultatassulle. No hyvä, onnistuin sössimään tämän. 'Mukava tavata?' Mitä ihmettä oikein ajattelin? Juttelimme jälleen miltein koko yön, ja aamupartion hajun voimistuessa lähdimme takaisin leireihimme.

"Missä olit?" Lehvätassu uteli minulta saavuttuani haukotellen oppilaiden pesään.
"Salaisessa mietintäpaikassani", valehtelin nopeasti. Hienoa, olen ollut ehkä neljänneskuun oppilaana, saanut pari hyvää kaveria ja sitten jo valehtelen heille. Mikä minuun on mennyt?
"Voitko näyttää sen minulle?" Lehvätassu uteli.
"Eihän se sitten olisi 'salainen' piilopaikka", puolustelin. Lehvätassu kohautti lapojaan. En juuri nyt jaksanut välittää hänestä, sillä Fasaanipilkku asteli juuri sisään oppilaiden pesään.
"Toivottavasti olet nukkunut nyt kunnolla, etkä häärännyt pitkin metsiä, sillä päivästä tulee pitkä", mestarini varoitti. Pelästyin hieman. Tiesikö hän?
"Lähdemme harjoittelemaan taistelua", Fasaanipilkku ilmoitti.
"Voimmeko pyytää Lehvätassua ja Pilvitaivasta mukaan?" kysyin varovaisesti. Halusin hyvittää tökerön käyttäytymisen Lehvätassua kohtaan järjestämällä hänet taisteluharjoituksiin. En kylläkään tiennyt, pitikö hän enemmän metsästämisestä vai taistelusta.
"Voimmehan me kysyä", Fasaanipilkku myöntyi.


//' ' en tiiä miten noit merkkei käytetään eli ne saattaa olla ihan vääräs paikas, mut käytin niit tos tarinas sillee et joku painottaa sitä sanaa/sanoja jotka niitten sisäl on XD Oli muuten hieno selitys XD ja Lehvätassu?

Vastaus:

15Kp

Pyryli

Nimi: Tuuttifluutti

12.06.2017 15:35
Kultatassu, Myrskyklaani

Olin ajatellut koko päivän Pyökkitassua, *Missähän nyt on?* kysyin itseltäni kunnollsi pitänyt saalistaa. "Kultatassu!" Kuulin mestarini vihaisen maukaisun, "Sinä tulit tänne saalistamaan et unelmoimaan!" Nyökkäsin. Olisin vain halunnut että ilta tulisi ja pääsisin taas näkemään Pyökkitassun.

Illan hämärtyessä loikin nopeasti tulo leiristä, välttääkseni kaikki ongelmat kiersin kaukkaa jotta pääsisin turvallisesti Varjoklaanin reviirille. Juoksin niin kovaa kuin pystyin, tekisin vaikka mitä Pyökkitassun puolesta. Irvistin, en valuisi rikkoa lakia mutta en vain voinut olla tapaamatta häntä! Pian kun saavuin rajalle kolli oli jo siellä. Istahdin varovasti rajalle jotten ylittäisi sitä. Hymyilin kollille, kiusallisessa hiljaisuudessa nuolaisin kollin poskea. Painoin pääni tämän leijan alle.

//Pihka?

Vastaus:

7KP

Pyryli

Nimi: Utu Aamu/Tiikeritassu, Taivasklaani

09.06.2017 18:11
"Hei hei isä!" miu'uin isäni perään. Viimeinen, mitä näin hänestä, oli hännänpää, mutta olin niin pieni, etten ymmärtänyt, ettei hän tulisi enää takaisin. Heti isän lähdettyä, emosta tuli väsyneempi ja huonokuntoisempi. Hän alkoi opettaa minulle mestsästystä ja hiukan itsensä puolustamista. Olimme juuri harjoittelemassa etutassuilla huitomista, kun emo kysyi: "Utu, oletko kuullut klaaneista?" Pudistin päätäni ymmälläni. Emo kutsui minua usein Uduksi, vaikka nimeni oli Utu Aamu.
"Istu tähän lähelle ja kuuntele", emo kehotti.
"Klaanit, ovat suuria kissalaumoja, jotka elävät yhdessä. He taistelevat, ja jopa kuolevat klaaninsa puolesta. Nimesin sinut sen perusteella, mitä olin kuullut klaaneista. Toivoisin, että jonakin päivänä olisit osa yhtä klaania", emo kertoi. Klaanit? Kuullosti kivalta. En kuitenkaan ymmärtänyt, miltä tuntuisi elää isossa laumassa.

Eräänä päivänä, heräsin aamulla, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en ollut nälkäinen. Olin edellisenä päivänä napannut hiiren, ja olimme saaneet siitä hyvän illallisen. Tassutin emon luo ja naukaisin: "Mitä teemme tänään?" Katsoin emoon, ja huomasin, ettei kaikki ollut hyvin. Emo tuskin raotti silmiään kuullessaan ääneni.
"Utu Aamu", emo kuiskasi.
"Mikä sinulla on? Voinko auttaa? Mitä-", hätäilin.
"Etsi klaanit ja liity heihin. Seuraa kolmatta tähteä kuusta, ja löydät varmasti perille", emo neuvoi. Sitten hänen silmänsä painuivat kiinni, ja kyljen kohoilu loppui. Mieleni teki ulvoa suruni taivaaseen, mutta tyydyin raaputtamaan maata emon ruumiin päälle. Käperryin pedilleni viimeistä kertaa, ja jäin odottamaan iltaa.

Illalla laskin kolmannen tähden kuusta, ja aloin kulkea sitä kohti. Mitä kauemmin matkaa jatkoin, sitä pimeämpi ja pelottavammaksi metsä kävi. Tuntui, kuin jokaisen puun takaa saattaisi hypätä pystykulkija, tai joku muu erakko. Silti jatkoin matkaa kohti tähteä. Aamun sarastaessa vihdoin etsin itselleni paikan nukkua, ja käperryin maahan.

Unessa minulle ilmestyi hohtava kissa. Kissa lähti kulkemaan pois, ja seurasin sitä. Se jatkoi matkaa niin kauan, kunnes se saapui kalliolle. Kissa käänsi katseensa minuun.
"Tuolla ovat klaanit", tämä salaperäinen kissa viittasi hännällään kohti metsää kallion alapuolella, "tuonne menet." Sitten kissa haaleni ja lopulta haihtui.

Silmäni rävähtivät auki. Vaikka oli vielä valoisaa, päätin jatkaa matkaani. Muistelin uneani, ja kumma kyllä, tiesin tasantarkkaan, mihin minun piti mennä. Uneni kelautui hetki hetkeltä eteenpäin silmieni edessä, ja seurasin kissan unessa näyttämää reittiä. Saavuin kuin saavuinkin kalliolle, josta avautui laaja näköala. Sitten iloni haihtui. Kissa ei kertonut, miten jatkaisin. Yhtäkkiä sain silmiini hiukan pusikon peitossa olevan polun. Tämä se täytyi olla! Ryntäsin kohti polkua, ja aloin laskeutua. Polku ei ollut kovin pitkä, ja tuossa tuokiossa olin jo alhaalla. Käperryin nukkumaan. Jatkaisin matkaa pian.

Muutaman neljänneskuun jälkeen, lopulta vieressäni seisoi kissa.
"Melkein perillä", se kuiskasi, ja haihtui. Tarmokkaasti jatkoin matkaa, ja kiijdytin jopa hiukan juoksuun. Yhtäkkiä kipu sokaisi minut, kun jalkani tarttui juurakkoon. Kuului inhottava rusahdus, ja tassuni vääntyi.
"Ketun jätökset!" murahdin. Nyt joutuisin lepäämään ainakin neljänneskuun ennenkuin voisin jatkaa!

Kun vihdoin ja viimein vastaani tuli erikoinen hajuraja, pysähdyin. Olisi viisaampaa tavata klaanikissat levänneenä. Käperryin nukkumaan hiukan rajan ulkopuolelle.

Kuun aamu sarasti, nousin ylös. Astuin rajan yli, ja raotin suutani. Tuoretta kissan hajua. No, mitäpä muutakaan. Jokin siinä kuitenkin mättäsi. Haju oli tuore. Se se kävi kokoajan voimakkaammaksi. Yhtäkkiä eteeni putosi kissa taivaalta. Hmm.. taivaalta? Ei, hänhän hyppäsi puusta! Hänen viereensä laskeutui lisäksi kaksi muuta kissaa. Ilahduin, mutta nähdessäni kissojen vihamieliset ilmeet, tajusin, etteivät he pitäneet tunkeilijoista.
"Mitä teet reviirillämme?" etummainen kissa murisi.
"Minä.. ymh.. olen Utu Aamu -sanokaa Utu- ja tulin etsimään klaaneja", selitin. Toinen takimmaisista kissoista mulkoili minua epäileväisenä.
"No, ei kai siitä haittaakaan ole, jos viedään tuo leiriin", etummainen kissa sanoi toisille. Muut nyökyttelivät hiukan.
"Tulit juuri Taivasklaanin reviirille. Viemme sinut päällikön luo, ja hän saa päättää, mitä sinulle tehdään", kissa selosti. Klaanikissat ampaisivat juoksuun. Seurasin kissoja, ja kiitin -hmm, mitähän kiittäisin- elämää siitä, että lepäsin. Vauhti oli kova, ja jouduin panna parastani. Silti tassu häiritsi, ja jäin jälkeen. Kun kissat vihdoin hidastivat, ilmassa leijui vahva kissan haju. Pujahdimme sisään leiriin, ja katselin ympärilleni. Kissoja siellä täällä, joku tuli ulos yhdestä pesistä ja venytteli. Osa söi, osa suki turkkeja ja jutteli. Kaikki katseet kääntyivät minuun. Kissat alkoivat kuiskutella toisilleen, kun linkutin kissojen perässä. Tassuani kivisti juoksun jäljeltä. Yksi kissoista pujahti pieneen pesään, ja tuli pian ulos.
"Tule mukaan", tämä komensi. Seurasin jännittyneenä. Pesässä oli tämän rajalla olleen kissan lisäksisuuri kolli.
"Olen Taivastähti, Taivasklaanin päällikkö, Koivuturkki(?) kertoi sinun etsineen klaaneja", Taivastähti katsoi minua kysyvästi. Keräsin kaiken rohkeuteni ja sopersin: "Py-pyytäisin l-lupaa liittyä Taivasklaaniin." Koivuturkki(?) hätkähti.
"Minun täytyy pohtia asiaa", Taivastähti totesi tyynesti, "voisit käydä näyttämässä tassuasi Michachille(?)."
*Ainakaan hän ei kieltänyt minua liittymästä klaaniin*, tuumin poistuessani pesästä. Joku ohjasi minut yksille pesistä, jossa joku kolli tutki tassuani.
"En taida pystyä tehdä tälle oikein mitään", hän totesi. Nyökkäsin, ja kiiruhdin istumaan leirin laitamille.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Taivastähti loikkasi lopulta kivikasan päälle, ja huusi jotain, mikä ilmeisesti oli kokouskutsu. Eihän siinä mielestäni ollut järkeä, mutta kaikki ainakin kokoontuivat kivikasan ympärille.
"Kuten olette huomanneet, leiriimme saapui erakko, Utu Aamu", Taivastähden katse käväisi minussa.
"Ja olen päättänyt hyväksyä hänet klaaniin", Taivastähti jatkoi, "Aloitamme nimitysseremoniat."
"Klaaniimme on saapunut uusi kissa, ja on hänen aikansa tulla oppilaaksi. Utu, astu eteen." Astuin eteenpäin, ja Taivastähti jatkoi: "Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona Utu ansaitsee soturinimensä, kutsuttakoot tätä oppilasta-"
"Anteeksi, voisinko toivoa, että nimeeni ei tulisi sanaa 'Utu'?" keskeytin rohkeasti. Olin lopen kyllästynyt nimeeni. Kissat kohahtivat. Ehkä olisi pitänyt harkita ajoitus hiukan huolellisemmin. Sain osakseni muutamia mulkaisuja, ja vaivaannuin hiukan. Taivastähti ei kuitenkaan hätkähtänyt, ja jatkoi: "Hyvä on. Eli, tästä päivästä aina siihen päivään asti jona Utu ansaitsee soturinimensä, kutsuttakoot tätä oppilasta Tiikeritassuksi. Minä aloitan hänen koulutuksensa."
"Tiikeritassu! Tiikeritassu!" muutama kissa sieltä täältä huudahtaa vaisusti. Päätän olla välittämättä, ja nostan leukaani ylemmäs.
"Tiikeritassu", kuiskaan hiljaa. Kuullostaa hyvältä.

//joku?

Vastaus:

67KP! Melkein sata :"D

Pyryli

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

07.06.2017 07:17
"Vaikutat mukavalta", Kultatassu naukaisi minulle. Sydän pomppasi, ja vastasin: "Sinäkin vaikutat erittäin mukavalta." Astuin hiukan lähemmäs naarasta, ja yllätyin, kun tämä ei lähtenyt kauemmas. Nuolaisin nopeasti tämän poskea, ja pelkäsin saavani korville. Kun kuu alkoi laskea, naukaisin: "Tavataan taas pian!" Ja loikkasin omalle puolelleni.

"Pyökkitassu!" Fasaanipilkun ääni havahdutti minut.
"Niin?" kysyin.
"Kuunteletko sinä?" Fasaanipilkku kysyi äreästi.
"Kuuntelen", valehtelin. Tosiasiassa olin kuullut vain muutaman lausahduksen sieltä täältä kuten: "Pidä häntä paikallaan.." tai "Muista, ettet astu kuivan lehden tai kepin päälle." Kuuntelemisesta tuli hankalaa, jos silmien edessä leijui kokoajan toisen klaanin naaras.
"Hyvä. Sitten voitkin napata tuon linnun tuolla", murahti Fasaanipilkku.

Sinä iltana menin aikaisin nukkumaan. Kun kuu oli miltein huipussaan, hiivin ulos leiristä. Saavuin rajalle, ja kävelin hermostuneena edestakaisin. Olisko Kultatassu jäänyt kiinni yöllä leiristä lähtemisestä?

//Kultatassu?

Vastaus:

12Kp

Pyryli

Nimi: Tuuttifluutti

06.06.2017 21:24
Kultatassu, Myrskyklaani

Halusin sanoa jotain mukavalta vaikuttavalle kollille, "Sinun täytyy mennä! Isäni tulee!" kolli sihahti. Olin vaipumassa epätoivoon, eikö hän välittänyt minutsa, minulla oli joitakin tunteita kollia kohtaan, mutta hän sanoi vielä: "Tavataan kuun huipun aikaan täällä!" Nyökkäsin ja lähdin leiriin.

Palasin, *Tulikohan Pyökkitassu?* ajattelin mietteliäästi, onnekseni kolli oli täällä. HYmyilin tälle leveästi, "Hei Pyökkitassu,halusin sanoa sinulle jo aijemmin mutta sillojn isäsi tuli ja niin.. eli tuota..." emmin hetken miten sen sanoisin, "Vaikutat mukavalta." maukaisin varovasti vähätellen sitä mitä tarkoitin.

//Pyökkitasus

Vastaus:

6KP

Pyryli (joka ei enää jaksa tehdä hienoa merkkiään nimensä eteen)

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

06.06.2017 21:17
"Mikä on nimesi? Olen Kultatassu", naaras esittäytyi. Sisuskaluni heittivät volttia, ja vastasin: "Olen Pyökkitassu. Tuota.. taidat olla myrskyklaanilainen." Kultatassu nyökkäsi. Katselin naarasta hetken, ja tajusin, että olin jo korvannipukoitani myöten pihkassa(eli minä xD) Kultatassuun. Toivoin, että Kultatassukin pitäisi minusta. Ilmeisesti hän ei ainakaan vihannut minua, koska hän ei hyökännyt kimppuuni ja repinyt minua riekaleiksi. Avasin suutani sanoakseni vielä jotain, mutta Varpussiiven haju tulvahti vahvana suuhuni.
"Sinun täytyy mennä! Isäni tulee! Tavataan kuun huipun aikaan täällä!" sihahdin ennenkuin loikkasin pusikkoon, ja hiivin kohti leiriä.

Kuu oli miltein huipussaan. Astelin rajalla edestakaisin. Tulisiko Kultatassu?

//Kultatassu?

Vastaus:

7KP

~Pyryli

Nimi: Tuuttifluutti

06.06.2017 21:04
Kultatassu, Myrskyklaani

Huokaisin, olin ollut koko päivän saalistamassa, ja saalustin vieläkin, minulla oli ollut tyslää, joten miksi en käyttäisi aikaa hyödykseni? Loikin sinne minne tassut sattuivat johdattamaan, Vuoriklaanin rajalle. loikin sinne ajattelematta mitään.

Kun olin rajalla , istahdin, vierestäni kipitti hiiri, yritin napata sen mutta se oli liian nopea. "Ketunläjä!" sihahdin itsekseni.
Nostin katseeni rajan toiselle puolelle, siellä oli kolli, *Ei kauhean vanhan näköinen, kaiketi oppilas.* päättelin, "Hei, kuka olet?" Ennen kuin hän olisi ehtinyt vastata vastasin itse omaan kysymykseeni, "Olen Kultatassu."

//Pyökkitassu?

Vastaus:

5KP

~Pyryli

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani

06.06.2017 20:59
Makoilin leirissä. Oppilaana oleminen oli tylsää, jos mestarini ei vielä aikonut aloittaa oppilaansa koulutusta.
*Mitä voin tehdä, jotta hän ymmärtää, että isaan jotakin?*, pohdin.
*Tietenkin! Nappaan riistaa!* iloitsin. Kipusin ylös, ja tassuttelin leiristä. Kukaan ei yrittänyt estää minua, mikä hämmästytti minua hiukan. Toisaalta, olinhan jo oppilas.

Myrskyklaanin rajan tuntumassa raotin suutani. Tuore hiiren tuoksu tulvahti suuhuni. Laskeuduin matalaksi ja hiivin hiirtä kohti. Loikkasin, mutta hiiri vilahti kynsieni välistä. Se kipitti kohti Myrskyklaanin reviiriä, joten yritin rynnätä sen perään. Pysähdyin kuitenkin kuin seinään, kuin näin rajan lähellä Myrskyklaanin naaraan.

Vastaus:

7Kp

~Pyryli

Nimi: Sumutassu, Jokiklaani

06.06.2017 20:53
Pähkinätassun lähdettyä Jokitähden matkaan, Sumutassu katseli ympärilleen. Kaikki klaaninvanhimmat ja pennut täytyisi tutkia. Yrttejä hänellä ei paljoa ollut, sillä tulvan takia niitä ei onnistuttu pelastamaan. Ei kai auttaisi kuin lähteä pyytämään Tuuliklaanista täydennystä varastoihin. Sumutassu asteli Täpläkarvan luo ja avasi suunsa: "Voisinko lähteä pyytämään Tuuliklaanista hiukan timjamia? Tai malvaa?" Täpläkarva nyökkäsi, ja oppilas pujahti ulos paatsamapensaasta. Naaras suuntasi askeleensa kohti putousta, joka erotti Tuuliklaanin ja Jokiklaanin. Hän jatkoi matkaa putouksen reunalla, kohti Nelipuuta. Matka taittui nopeasti, ja pian korkeat tammet kohosivat jo hänen yllään. Hän kiihdytti vauhtia, ja pian nummet avautuivat hänen edessään.

Pitkän ajan kuluttua Sumutassu palasi takaisin leiriin. Pähkinätassu oli jo tullut viereiseen pensaaseen Jokitähden luota, ja Sumutassu asteli hänen luokseen.
"No, miten meni?" hän uteli kollilta.

//Pähkinätassu?

Vastaus:

9KP
~Pyryli

Nimi: Pähkinätassu, Myrskyklaani

01.06.2017 21:04
Lähdin jalat velttoina pelosta takaisin ryteikköön. Saisinkohan nukkua enää? Olin kesken yön herännyt ja vielä jouduin juosta takaisin pakenemastani leiristä. Kävelin Jokitähden vierellä. Aistin päälliköstä pienen stressaantuneisuuden. Kai häntä pelottaa Täpläkarvan kohtalo?
Päällikkö meni ryteikön keskelle kiven päälle ja kutsui jokiklaanilaiset kokoon.
"Haluan että kaikki tietävät ettei vanhaan leiriimme ole palaamista. Kukaan ei saa liikkua yksin reviirillä ja oppilaiden kanssa pitää olla ainakin kaksi soturia ilman minulta saatua erityis lupaa. Saalistamme kaukana joesta ettei tulisi hukkumisia. Saalistamme maariistaa eli emme ui! Pähkinätassu, olet Jokiklaanissa varmaan päälle kuun. Sen ajan minä olen mestarisi. Voitte mennä!" Jokitähti päätti pienen pika infotuksen.
Menin viereiseen pensaaseen nukkumaan. Pensaasta pystyi halutessaan tarkkailla aukion liikkeitä ja parantajien pensasta. Ennen aikoja kuitenkin nukahdin syvään uneen.
Aamun sarastaessa heräsin ääneen joka kutsui minua.
"Pähkinätassuu??" Sumutassu tökki minua ärsyttävästi. Avasin silmääni ja murisin: "Mitä!?" Sumutassu tuijotti minua inhottavasti.

//Tää oli surkee pätkä mutta Sumu?

Vastaus:

13KP

~Pyryli

Nimi: Sumutassu, Jokiklaani

01.06.2017 07:02
Loikin Pähkinätassun vierelle, ja värisen. Turkkini karvat sojottivat pystyssä. Miten saatoin antaa Täpläkarvan jäädä ennenkuin itse lähdin? Jos hän hukkuu, klaani jää ilman parantajaa! Kuka minut silloin kouluttaa. Pysähdyin leirin laitamille. Vesi oli vallannut leirin, ja miltein kaikki pesät. Jokitähti pälyili ympärilleen, ja hänen katseensa terävöityi. Käänsi katseeni samaan suuntaan kuin hän, ja näin Hiilloskarvan, joka kamppaili vedessä Täpläkarvaa raahaten. Jokitähti loikkasi veteen, ja nappasi Täpläkarvan niskanahasta kiinni.
"Jää tähän", komensin Pähkinätassua, ja loikkasin veteen.
"Yrtit... jäivät", Hiilloskarva huohotti.
"Mhitä thapahtui?" Jokitähti mumisi suu täynnä mestarini karvaa.
"Aalto pyyhkäisi hänen ylitseen, eikä hän saanut happea. Luulen, että hän menetti tajuntansa", Hiilloskarva selitti.
"Käyn hakemassa yrtit", päätin, mutta Jokitähti totesi: "Se on liian vaarallista. Jos Täpläkarva kuolee, klaani tarvitsee sinua." Avasin suuni vastaväitteisiin, mutta suljin sen sitten. Uimme kohti Pähkinätassua, joka seisoi odottamassa samassa paikassa, minne hänet jätin. Olin juuri kapuamassa kuivalle maalle, kun Pähkinätassun takaa kuului pelästynyt kirkaisu: "Katajapentu!" Haapaturkin pelästyneet kasvot ilmestyivät paatsamapensaasta. Käänsin katseeni. Pienessä pajussa, jonka yksi oksa taipui leirin sisälle, roikkuin pieni nyytti. Hiilloskarva kääntyi hakeakseen pennun, mutta olin nopeampi. Loikkasin aaltoihin ja uin kohti Katajapentua. Vielä vähän... onnistuin jotenkuten kiipeämään Katajapennun luo, ja nappaamaan tätä niskanahasta. Laskeuduin varovaisesti veteen, ja läiskyttelin vettä tassuillani. Katajapentu vikisi.
"Rauhoituhan", mutisin. Pentu kävi veltoksi. Saavuimme rannalle, ja Jokitähti nappasi Katajapennun. Nousin vedestä ja ravistelin turkkiani. Pujahdimme takaisin paatsamapensaaseen, jossa Täpläkarva makasi. Painoin tassulla hänen rintaansa, ja hänen suustaan purskahti vettä.
"Onneksi hän opetti tämän minulle", kuiskasin. Täpläkarva krohahti ensin, ja veti sitten happea. Sitten hän yski, ja avasi silmänsä. Hän yriti noista, mutta painoin hänen rintaansa pehmeästi tassullani.
"Mitä yrttejä annan sinulle?" pohdin.
"Uskon, että tarvitsen nyt vain lepoa. Käy tutkimassa Katajapentu", Täpläkarva totesi. Kipitin Haapaturkin ja tämän pentujen luo. Kaikki kolme pentua nukkuivat, ja vain Katajapennun turkki näytti kostealta.
"Jos joku pennuista alkaa yskiä, niin herätä minut", vannotin Haapaturkkia. Harmaa kuningatar nyökkäsi, ja tutkin Katajapennun vielä oireiden varalta. Pennun hengitys kuullosti normaalilta, samoin tämän ominaistuoksu. Huojentuneena palaan takaisin Pähkinätassun ja Täpläkarvan luo. Käperryn likomärkänä hieman kauemmas muista.

Aamulla auringonsäteet herättivät minut, ja pelästyin. Mistä ihmeestä heräsin? Sitten muistin tulvan. Sää näytti siltä, kuin mitään tulvaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kuitenkin me yövyimme täällä pensaassa, ja mestarini oli hukkua. Nousin ylös, ja tassuttelin kerälle käpertyneen Pähkinätassun luo.
"Pähkinätassuuu??" tökin kollia tassullani.

//sori jos tää on liian pitkä:( mut Pähkinä voi vaik jatkaa?

Vastaus:

25KP

~Pyryli

Nimi: Pähkinätassu, Myrskyklaani

31.05.2017 17:22
Pähkinätassu käpertyi nukkumaan. Vieraalla pedillä oli nyt vaikeampi saada unta. Kuu lipui esiin taivaan rannasta. Pitkän ja tuskaisen odotuksen jälkeen kolli vihdoin nukahti. Unessaan kolli näki haaleita myrskyklaanilaisten hahmoja. Pimeydessä kaikui Pöllösilmän kutsuva ja etsivä ääni.
"Pähkinätassuu?!" ääni kaikui Pähkinätassun korvissa.
"Pähkinätassuu!??!" ääni herätti Pähkinätassua. Pähkinätassu yritti pysyä unessa. Tämä tilaisuus ei häneltä lentäisi ohi!
"Herää!!" Sumutassun ääni havahdutti kollin paremmin. Pähkinätassu avasi silmiään ja näki Sumutassun ylleensä kumartuneena. Pähkinätassu tuijotti tyrmistyneenä naarasta. Miksi!? Miten kehtaa herättää hänet juuri nyt!? Keskellä yötä!!
"Mitä sinä haluat!?" Pähkinätassu murisi vihaisena. Sumutassun turkissa roikkui yrtin palasia ja Täpläkarva hössötti taempana. Täpläkarva mulkaisi kolli tämän äänen sävystä muttei sanonut mitään.
"Meidän täytyy lähteä!" Sumutassu tuhahti. Sumutassu tassutti Täpläkarvan avuksi. Pähkinätassu nousi ja suki turkkiaan. Pimeän parantajanpesän valaisi ainoastaan pienet kuun säteet. Leirin keskuksessa kuului kimakoita huutoja. Jokitähden ääni rauhoitti huuta hieman.
"Miksi pitää lähteä!?" Pähkinätassu kysyi nuolaisujen välistä suutuksissaan. Täpläkarvan karvat nousivat närkästyneisyydestä pystyyn. Pähkinätassu aisti parantajan vihamielisyyden.
"Koska leiriin tulvii!" Hiilloskarva huudahti kun tuli pesään. Varapäällikkö meni Täpläkarvan ja Sumutassun avuksi. Pähkinätassu oli livahtaa pesästä mutta Hiillokarva pysäytti hänet.
"Autat," varapällikkö sanoi. Pähkinätassu meni happamana Sumutassun viereen. Täpläkarva ojensi kollille nyytin.
"Pidä hyvä huoli niistä," Täpläkarva maukui jo leppyneempänä. Pähkinätassu nyökkäsi ja nosti nyytin varovasti hampaillaan. Nyytin sisältö haisi maukkaalle ja hyvälle. Hilloskarva sai omansa ja sanoi Pähkinätassulle: "Voit mennä kunhan Sumutassu on valmis. Mustaroihu opastaa sinua ja Sumutassua sen jälkeen." Pähkinätassu nyökkäsi ilonsa menettäneenä ja istui maahan. Täpläkarva asetteli yrttejä isolle lehdelle ja kääri sitä kasaan. Pian hän antoi nyytin Sumutassulle ja antoi käskyn mennä. Täpläkarva alkoi kerätä yrttejään Hilloskarva uskollisena vartioiden.
Sumutassu asteli Pähkinätassun luo. Parantaja oppilas nyökkäsi ja päästi Pähkinätassun edelleen. Leirin keskustaa valaisi kuu ja toden totta, joki vettä oli melkein puolet leiristä.
"Meida pitaa menn" Pähkinätassu mumisi käärö suussaan ja juoksi Mustaroihun luo. Nuori soturi lähti johdattamaan kaksikkoa pusikkoon. Pähkinätassu haistoi yrtin voimakkaankin hajun yli jo muita kissoja. Pian he saapuivat pienelle aukiolle. Mustaroihu osoitti paatsmapensasta jonka alle Sumutassu jo livahti. Pähkinätassu tuli perässä. Patsmapensaan sisällä oli hiukan ahdasta mutta saisi kelvata. Pähkinätassu laski yrtit Sumutassulle ja lähti pois pensaan alta.
Jokitähti ilmaantui hänen luokseen. Päällikkö näytti alkuun itsevarmalta mutta pian ilme kaikkosi ja hän kysyi:"Mihin Täpläkarva ja Hiilloskarva jäivät?" Pähkinätassu olisi halunnut jäädä tapittamaan päällikköä pitkäksikin aikaan mutta tokaisi: "Jäivat leiriin," Jokitähden silmät laajenivat. Päällikkö ryömi paatsmapensaan alle ja pian tuli sieltä Sumutassun kanssa.
"Mitä nyt?" Pähkinätassu töksäytti. Jokitähti vaikutti levottomalta.
"Meidän pitää mennä nopeasti takaisin leiriin hakemaan Hiilloskarva ja Täpläkarva," Jokitähti vastasi hätääntyneenä. Hän viittoi Pähkinätassua ja Sumutassu mukaansa ja loikki kohti vanhaa leiriä.
"Miksi hän on noin tuskainen ja levoton?" Pähkinätassu kysyi Sumutassulta joka loikki kollin vierellä. Kai nyt Sumutassu parantaja oppilaana osaisi aistia Jokitähden mielentilan ja tunteen ja syyn? Kolmikko alkoi lähestyä leiriä. Pähkinätassu kuuli kovaa altojen pärskintää ja joen solinaa. Olisiko leiri jo veden alla ja parantaja varapäällikön kanssa ansassa? Tai hukkuneet...
Pähkinöätassu kiristi vauhtiaan. Hön loikki jo melkein kiinni Jokitähdessä. Sumutassu otti muutaman pitkän loikan Pähkinätassun vierelle.

//YYYH! Tönkkö ja kuolettavan pitkä mutta Sumutassu?

Vastaus:

44KP

~Pyryli

Nimi: Sumutassu, Jokiklaani

30.05.2017 21:07
Katselen vierestä, kun Pähkinätassu popsii varpusta. Kollin syötyä, ja Täpläkarvan livahdettua juttelemaan jonkun soturin kanssa, Pähkinätassu yllättäen kysyy: "Onko parantajana kivaa?" Nostan katseeni.
"Onhan tämä varmasti parasta mitä voin elämältäni toivoa, vaikken ole vielä parantaja, vaan oppilas", huokaisen. Seuraa hiljaisuus, jonka rikon sanomalla: "On varmasti ärsyttävää olla jumissa täällä." Pähkinätassu nyökkää, ja jatkan: "Toivottavasti kestät tämän kuun ajan."
"Enköhän minä", Pähkinätassu toteaa. Hätkähdän, kun takaani kuuluu kimeitä vinkaisuja. Tuhkapentu sisaruksineen ampaisee pentutarhasta. Pennut aloittavat leikkitaistelun, ja lopulta Tuhkapentu kaataa Murattipennun. Pikkuinen pentu kierii jalkojeni juureen. Murattipentu katsoo ylöspäin minuun ja vinkaisee. Töykkään tätä hellästi käpälällä, ja tämä kipittää pentuetovereidensa luo tohkeissaan.

"Miten muuten päädyit jokeen?" kysyn uteliaana.
"Nappasin vesimyyrää, jota toinenkin oppilas yritti napata, ja hän tönäisi minut vahingossa jokeen", Pähkinätassu murahtaa.
"Onneksi Jokitähti löysi sinut", totean.

//lyhyempi

Vastaus:

11KP

~Pyryli

Nimi: Pähkinätassu, Myrskyklaani

30.05.2017 19:38
Pähkinätassu käpertyi nukkumaan. Häntä ei kiinnostanut mitä Sumutassu haluaisi sanoa. Kolli oli muutenkin väsynyt kamppailusta joessa. Mitäköhän olisi käynyt ilman Jokitähteä? Pähkinätassu ei halunnut miettiä sitä, miettiä sitä nyt. Hän tarvitsisi unta jotta jaksaisi tyyntyä jokiklaanilasten menoon ja tuloon.

Kun Pähkinätassu taas heräsi Täpläkarva luetteli yrttejä Sumutassulle. Sumutassu istui kärsivällisenä vieressä. Pähkinätassu nousi ja venytteli. Sen jälkeen kolli hiippaili parantajan pesästä. Ulokona hän oli varma että Sumutassu oli katsonut häntä kun hän oli lähtenyt parantajien luota.
Myrskyklaanilainen luikahti ulos leiristä. Joen vesi oli nyt lähempänä mitä silloin kun kolli oli pudonnut aurinkokiviltä. Aurinkokiviltä! Tikkatassun takia Pähkinätassu oli tippunut. Pähkinätassu antoi muistinsa laukata tilanteeseen missä hän oli tippunut.
Pähkinätassu muisti kuinka Tikkatassu ei ollut hetkahtanut hänen tippuessaan ja oppilaan ilmeen.
"Että!" Pähkinätassu sihahti. Kolli loikki paatsmapensaan alle. Hän voisi päästä päästä pois! Astinkiviä pitkin.
Kolli lähti paikkaan missä Aistinkivet olivat. Paikan päällä Pähkinätassu järkyttyi. Aistinkivet olivat kaukana keskellä virtaa eikä niistä näkynyt muutakuin vähän pintaa. Pähkinätassun mieliala vaihtui pettyneestä raivostuneeksi.
"EIIIIIIIi!!!!" kolli karjui ja muutama lintu pyrähti läheisestä puskasta pois. Pähkinätassu katsoi kuinka rastaat lensivät tuosta noin joen yli Myrskyklaanin puolelle. Pähkinätassu tuijotti metsään ja kuin hän olisi nähnyt vilauksen partiosta. Ihan kuin metsikössä olisi tusina partioita. Pöllönsilmä olisi varmasti huolissaan oppilaastaan.
Pähkinätassu oli pitänyt mestariaan hiukan isä hahmonaa. Myrskyklaanilainen tajusi vasta nyt asian. Kolli höristi korviaan. Tuuli suhisi mutta tuulen ylikin kuului himmeitä kutsu ääniä: "Pähkinätassu!? Missä olet!?" Pöllönsilmän ääni oli varmana kaikkein läheisin ja kuuluvissa oleva.
"TÄÄÄLLÄ!" Pähkinätassu huusi kovaa. Pähkinätassu tuijotti vastarannalle ja huusi lisää: "Olen Jokiklaanissa!!"
Pian kolli luopui toivosta että häntä kuultaisiin. Pähkinätassu lähti Jokiklaanin leiriä kohden. Vaikka hän ei tuntenut klaanin reviiristä muuta kuin joen läheisen rannan, Pähkinätassu oli itsevarma. Pienessä puskassa oli hiiri nakertamassa siementä. Kolli kyyristyi ja vaani elukkaa. Pian Pähkinätassu ponkaisi ja nappasi saaliin.
Kolli pääsi hiiri suussaan leiriin. Sumutassu istui tuoresaalis kasalla Täpläkarvan kanssa. Naaraalla taisi olla hauksaa. Pähkinätassu ei ollut varma sillä hauskuuden tunne oli hänelle hiukan vieraampi tunne, niin kuin rakkaus, ilo ja suru.
Pähkinätassu tiputti hiirensä kauemmas kaloista. Saukkotassu ja Haukitassu juoksivat luokseni. Haukitassun silmistä huokui ylimielisyys ja Saukkotassun silmistä uteliaisuus.
"Myrskyklaanin vihatuin oppilas! Heitettiin jokeen! Haha!" Haukitassu nauroi ylimielisenä. Saukkotassu katsoi Pähkinätassua anteeksi pyytävästi mutta Haukitassun tönäistessä pienemmän kokoinen naaras alkoi nauraa.
"Niin pä! Haah ahhaah aaah haaah!" Saukkotassu nauroi ilmiselvästi teeskennellysti.
Tuskallisen hiljaisuuden jälkeen Haukitassu lähti mestarinsa luo. Pähkinätassu osasi tuntea Saukkotassun ja Haukitassun kokoontumisten perusteella. Pöllönsilmäkin oli kertonut oppilaista.
"Anna anteeksi Haukitassu.. hän on välillä ärsyttävä," Saukkotassu naukui anteeksi pyytävästi. Pähkinätassu koitti välttää Saukkotassun oudon tunteista katsetta.
"Ei mitäään," Pähkinätassu murahti. Saukkotassu nyökkäsi ja jätti Pähkinätassun Täpläkarvan ja Sumutassun seuraan tuoresaalis kasalle.
Pähkinätassu katsoi parantajaa jokai viittoi hänet hännällään hänen ja Sumutassun luo. Myrskyklaanilainen huokaisi kärsimättömänä ja meni parantajien luokse. Täpläkarva työnsi ahvenen kollin eteen. Pähkinätassu nyrpisti nenäänsä ja työnsi kalan sivuun. Sen jälkeen Pähkinätassu alkoi syödä varpusta. Varpusessa oli kalainen sivu maku joka oli Pähkinätassun mielestä pakko sietää. Ei hän tuoresaalistaan aikoisi yökätä ulos.
"Onko parantajana kivaa?" Pähkinätassu kysyi Sumutassulta kun oli itse syönyt ja Täpläkarva oli lähtenyt jonnekkin kuuseen.

//Sumutassu? Sori jos tää on kuolettavan tönkkö ja pitkä D:

Vastaus:

45KP

~Pyryli

Nimi: Sumutassu, Jokiklaani

30.05.2017 14:46
"Sumutassu!" Raotan silmiäni.
"Sumutassu, herää!" Täpläkarva huudahtaa. Avaan silmäni kokonaan.
"Tänään opetan sinut uimaan", Täpläkarva toteaa. Jähmetyn paikalleni. Uiminen? Ei, ei! En tahdoo!! Aivot huutavat vastalauseitahälytystilassa, mutta Täpläkarva ei huomaa. Mestarini häntä vilahtaa jo ulos parantajan pesästä. Seuraan mestariani vastahakoisesti. Astelen tuoresaaliskasalle ja nappaan kasasta taimenen. Siirryn sivummalle aterioimaan. Haukkaan palan kalan pyrstöstä. Maukas maku täyttää suuni. Taimen on parempaa kuin mikään milloinkaan maistamani! Hotkin kalan nopeasti loppuun, ja siirrän katseeni mestarini.
"Hei, Sumutassu!" Puuskalehti naukaisee huomatessaan minut.
"Ai, hei Puuskalehti", vastaan soturille. Täpläkarva kääntyy minuun päin.
"Kuule, Sumutassu, meidän täytyy mennä", Täpläkarva toteaa.
"Opetan Sumutassun uimaan tänään", hän lisää.
"Onnea!" Puuskalehti toivottaa, ja onnea totisesti tunnen tarvitsevani. Täpläkarva juoksee jo täyttä vauhtia ulos leiristä. Seuraan mestariani vastahakoisesti ja nään hänet joen rannassa.
"Liian syvä", hän mutisee. Täpläkarva ryntää taas juoksuun, ja seuraan häntä. Lopulta, monien pysähdyksien jälkeen, Täpläkarva toteaa: "Hyvä." Täpläkarva loikkaa yhdellä sulavalla liikkeellä veteen.
"Tule!" hän huikkaa. Astelen epävarmana lähemmäs, melkein rantaan. Astun taas hiukan eteenpäin, ja jatkan näin, kunnes vatsani hipoo kylmää vettä.
"Hyvä!" Täpläkarva kannustaa. Otan ratkaisevan loikan, ja pulahdan viileään veteen. Tassut kauhovat vettä, ja riemastun. Hetken ilo vaihtuu kuitenkin kauhuksi, kun tajuan, etten pysy pinnalla.

Monien yritysten jälkeen, lopulta onnistun.
"Vihdoinkin!" hihkaisen, kun uin ympyrää Täpläkarva edessä.
"Hyvä!" mestarini kehaisee.
"Tule, vesi alkaa jo nousta, mennään leiriin", hän jatkaa. Seuraan mestariani rannalle, ja ravistelen turkkini. Ryntään mestarini kannoilla leiriin, jossa on meneillä jokin hämminki. Kaikki kissat ovat kokoontuneet rinkiin keskelle aukiota, ja Jokitähden ääni kuuluu ringin keskeltä: "Tämä oppilas ei voi palata takaisin Myrskyklaaniin, ennenkuin tulva laskee. Hänen täytyy jäädä Jokiklaaniin." Pujottelen eturiviin, ja huomaan tuijottavani ruskeaa kollia. Vaikka hän on selkeästi tippunut jokeen, Myrskyklaanin haju erottuu hänestä silti.
"Tule tänne parantajan pesään, niin tutkimme sinut", Täpläkarva tokaisee. Oppilas nousee, ja seuraa minua ja Täpläkarvaa. Astelemme sisään parantajan pesää, ja täpläkarva alkaa tutkia oppilasta.
"Hmmm.. saatat saada yskän, joten annamme sinulle.. katsotaampas.. Sumutassu!" hän kajauttaa, "tuoppa yksi katajan marja!" Säntään tutkimaan yrttivarastoja, ja lopulta löydän nuhjuisen näköisiä marjoja. Lävistän yhden kynnelläni ja kiikutan sen Täpläkarvalle.
"Tässä."
"Kiitos. Syö tämä", hän komentaa oppilasta. Oppilas avaa suunsa ikäänkuin vastalauseisiin, mutta kumartuukin sitten marjan ylle ja nuuhkaisee. Oppilas nappaa marjan suuhunsa, ja pureskelee sen. Täpläkarva painelee oppilaan kurkkua varmistaakseen, että hän todella nieli kaiken.
"Hyvä, nyt voit levätä", hän toteaa kollille.
"Sumutassu, kävisitkö hakemassa tälle oppilaalle riistaa?" Täpläkarva pyytää, "minä käyn tarkistamassa pennut."
"Mikä olikaan nimesi?" Täpläkarva kysyy vielä.
"Pähkinätassu", kolli mutisee. Käännyn, ja astelen ulos parantajan pesästä. Suurin osa klaanin kissoista on palaillut puuhiinsa, mutta kaikilla käy suu kiivaasti. Saavun tuoresaaliskasalle, ja otan kasasta taimenen ja särjen. Lasken särjen kuitenkin takaisin, sillä muistan vieväni riistaa myrskyklaanilaiselle. Vaihdan särjen rastaaseen, ainoaan lajiaan kasassa. Kannan kaksi eläintä pesään, ja lasken rastaan Pähkinätassun eteen.
"Ole hyvä", tokaisen, ja kadun heti äänensävyäni.
"Kiitos", Pähkinätassu sanoo, ja kumartuu rastaan ylle. Lasken taimenen maahan, ja haukkaan palasen. Taimen on isompi, kuin Pähkinätassun rastas, joten kolli on syönyt ennen minua. Nään kolli vilkaisevan kalaani, joten kysyn: "Haluatko maistaa?" Repäisen kynnelläni palan pyrstöstä, ja työnnän sen Pähkinätassulle. Kolli syö palan, ja ei näytä liiemmin pitävän omasta lempiruuastani. Syön taimenen loppuun, ja totean: "Voit nukkua yhdellä noista potilaan pedeistä, ainakin tämän yön, kun olet tarkkailussa."
"Hyvä on", kolli murahtaa, ja astelee yhdelle sammaleella vuoratuista pedeistä. Katselen tämä menoa huvittuneena ja pohdin: *Hän on yllättävän siedettävä, ottaen huomioon että hän on Myrskyklaanista. Jos Mrskytähti päättää ajaa Varjoklaanin kokoontumisesta, se ei ehkä tarkoita, että koko Myrskyklaani on läpimätä.* Havahdun mietteistäni, ja huomaan tuijottavani kollia. Käännään katseeni nopeasti, ja tassutan omalle pedilleni.

//tällänen tällä kertaa

Vastaus:

49KP

~Pyryli

Nimi: Pähkinätassu, Myrskyklaani

29.05.2017 17:39
Leiriin päästyään Pähkinätassu katseli aurinkoon kerääntyneitä kissoja. Pöllösilmä makoili auringossa ja Tikkatassu sekä Tammitassu nahistelivat kumpi olisi parempi oppilas. Oppilaat käänsivät nopeasti katseensa kolli oppilaaseen joka kantoi kyyhkyä suussaan. Pähkinätassu huokaisi kun kaksikko loikki hänen luokseen.
"Hei, Pähkinätassu! Odota!" Tammitassu huudahti kun nuorempi oppilas oli livahtaa tuoresaalis kasalle ja karata heidän edestään. Pähkinätassu pysähtyi happamasti ja käänsi katseensa vanhempiin oppilaisiin.
"Kumpi on parempi... minä vai Tammitassu!?" Tikkatassu kysyi ilmiselvästi kiihdyksissään. Pähkinätassu pyöräytti silmiään. Että nuo kaksi jaksoivat! Pähkinätassu mietti hetken.
"Olette tasa vertaisia! Mutta minä olen teitä kumpaakin parempi!" Pähkinätassu mourahti ja asteli ylimielisesti tuoresaalis kasalle. Hän tiputti kyyhkysen kasaan ja meni oppilaiden pesän eteen.
Pähkinätassu suki turkkiaan huolellisesti. Hiirenkorvan aurinko lämmitti kollia mukavasti. Kummemmasta välittämättä kolli käpertyi kerälleen pesän viereisen puskan juurelle. Samalla tarkkaillessaan muita aukiolla, Pähkinätassun silmät ummistuivat väsymyksestä kiinni.
"Iltapartioon menevät Pöllösilmän johdolla Tikkatassu ja Tammitassu mestareineen sekä Pähkinätassu!" Myrskytähti huusi. Huuto herätti Pähkinätassun. Hyvä Tähtiklaani sentään! Pähkinätassu ponnahti istualteen ja alkoi sukia nopeasti turkkiaan. Jos hän olisi tomuisena ja takkuisena partiossa niin hiirtenkin pitäisi lentää!!
Pähkinätassu kerkesi nipin napin siistiytyä kun Pöllösilmä tuli käskemään häntä mukaan. Pähkinätassu harppoi muutaman askeleen. Tikkatassu tuijotti häntä murhaavasti kun taas Tammitassu keskittyi odotukseen. Tikkatassu! Pähkinätassu pyöräytti silmiään turhautuneena vanhemmalle oppilaalle. Onkin niin turhan omainen!
Aurinkokivillä Pähkinätassu ja muut oppilaat koittivat pyydystää vesimyyriä kotiin vietäväksi. Veden rajassa kävellessään Pähkinätassu nyrpisti nenää. Miten ne kalan aivot voivat uida tässä!? Pähkinätassu havahtui kivikossa rasahdukseen. Hän hiippaili kohti kivien välistä ilmaantunutta vesimyyrää. Pähkinätassun loikatessa Tikkatassu tömähti vesimyyrän niskaan. Kollit tuijottivat toisiaan häkeltyneenä. Pähkinätassu törmäsi Tikkatassun ja tipahti kiviä pitkin veteen. Virta tempaisi hänet mukaan ja alkoi kuljettaa.
"APUA!" Pähkinätassun huuto tömähti loppuun veden tunkeutuessa suuhun. Pähkinätassu yski kun vettä tuli keuhkoihinkin ja nenään. Tämä tulee olemaan kohtaloni........
Sillä hetkellä Pähkinätassu tunsi terävät hampaat niskassaan. Tähtiklaanin tähden! Nytkö tähtiklaanilainen kiskoo minua väkisinkin heidän seuraan!? Pähkinätassu alkoi pärskiä.
"Lopeta tuo!" joku kolli murahti. Pähkinätassu tajusi olevansa sittenkin elossa. Pian hän tunsi allaan maata ja kuinka joku kisoki hänet maalle. Kissa päästi irti oppilaasta ja asteli hiukan kauemmas. Pähkinätassu oksensi suullisen jokivettä aj toisenkin.
Kun Pähkinätassun voimat alkoivat pikku hiljaa kohentua hän katsoi pelastajaansa. Hajusta päätellen hän oli jokiklaanilainen.
"Oletko vihdoinkin leppynyt?" kissa kysyi. Pähkinätassu nyökkäsi tökerösti.
"Olen Pähkinätassu Myrskyklaanista..." Pähkinätassu huohotti. Kissa naurahti ja nuolaisi nopeasti lapaansa.
"Minä olen jokiklaanilainen.. Jokiklaanin päällikkö Jokitähti!" kissa naurahti hyvin kuultavasti huvittuneena.
Jokitähti katseli Pähkinätassua. Pähkinätassu toljotti kissa ja pian tajusi tämän oikeastikkin olevan Jokitähti. Kolli muisti sen kokoontumisista. Kissa oli kookas ja lihaksikas. Jokiklaanilaisen turkki oli kiiltävän sileää eikä näyttänyt yhtään raskaalta uinnin jälkeen. Toisin oli Pähkinätassun turkki. Turkista norui vettä ja se painoi varmaan enemmän kuin kissa.
Jokitähti katsoi jokea ja tokaisi nopeasti: "Tulehan... pääset klaanisi pariin seuraavassa kokoontumisessa. Tulva nousee yöllä ja joki on nyt jo vaikea uida yksin." Pähkinätassu tuijotti jokiklaanilaista päällikköä hätääntyneenä. Eihän hän voisi Jokiklaaniin jäädä!? Niin pitkäksi aikaa!?
"En hän minä," Pähkinätassu yritti mutta Jokitähti vaijensi hänet.
"Tule vain mukaani..." kolli sanoi ja lähti ilmeisesti kohti leiriä.

//Sumutassu?

Vastaus:

40KP

~Pyryli

Nimi: Pyökkitassu, Varjoklaani, Pihka

28.05.2017 21:47
Kissat hurraavat hetken nimeäni, ja lopulta kaikki palaavat tehtäviinsä. Katselen hetken ympärilleni, ja huomaan luokseni tulleen Kivitassun.
"Onnea!" kolli maukaisee, ja paikalle tullut Lehvätassu säestää: "Niin, onnittelut!"
"Kiitos!" nau'un iloisesti ja katselen kahta vanhempaa oppilasta.
*Heihin olisi kiva tutustua*, pohdin. Samassa joku koskettaa lapaani hännällään, ja Fasaanipilkun ääni kuuluu takaani: "Tulehan, tarvitset pedin, ja sinun pitää nähdä reviiri."
"Nähdään pian!" huikkaan kahdelle oppilaalle lapani yli ja heilautan häntääni hyvästiksi. Fasaanipilkku kiitää ulos leiristä, ja kohti ilmeisesti reviirin rajaa. Mestarini ei anna armoa, vaan juoksee koko matkan miltein täyttä vauhtia. Jään jälkeen, mutten niin paljoa, etten näkisi mestariani enää. Tassut uppoavat suohon, ja jalkani ovat miltein kokonaan märät, kun Fasaanipilkku vihdoin pysähtyy. Raotan suutani saadakseni happea, mutta olen tukehtua. Suuni täyttää omituinen haju, jokin uusi.
"Mikä tämä haju on?" ihmettelen.
"Olemme Myrskyklaanin rajalla", Fasaanipilkku näyttää vihaiselta, ja päästää kurkustaan hiljaista murinaa. Katson mestariani ihmeissäni, ja tämä alkaa kertoa: "Viime kokoontumisessa Myrskytähti syytti meitä riistavarkauksista-"
"Ihan kuin me olisimme niin epätoivoisia riistan suhteen", tuhahdan.
"Niimpä. Myrskyklaani lähti kuitenkin ajamaan Varjoklaania pois kokoontumisesta", Fasaanipilkku kertoo.
"Eikö se joku oppilas tullut leiriin selittämään jotakin Varjotähdelle?" kysyn, ja muistelen ruskeaa Myrskyklaanin oppilasta.
"Myrskyklaanissakin on ainakin yksi kissa jolla järki päätä pakottaa", Fasaanipilkku e. Murahdan hyväntuulisesti, ja jatkamme matkaa

"Otamme tästä sammalta", Fasaanipilkku toteaa leirin ulkopuolella. Pyörittelen muutaman sammalpallon, ja kannamme ne leiriin. Kiikutamme sammalpallot oppilaiden pesään. Kokoan sammaleista itselleni pedin, jolle käperryn. Pesään saapuvat pian Kivitassu ja Lehvätassu. Juttelemme hetken kunnes lopulta nukahdan pedilleni.

//haluisko Kivitassu tai Lehvätassu olla Pyökin kaveri?:3 (tai vaik molemmat>:D)

Vastaus:

20KP!

~Pyryli

©2017 Klaanien alku - suntuubi.com